Accessibility Tools

Skip to main content

Introduction

Sairaanhoitajien etiikan koulutuksessa on kolme pääkomponenttia: normatiivisessa etiikassa opiskelijat oppivat moraaliteorioista, eettisistä periaatteista, käytännesäännöistä ja normeista, jotka koskevat tekojen oikeellisuutta ja vääryyttä; metaetiikassa tutkitaan sitä, miten ihmiset harjoittavat etiikkaa; ja soveltavassa etiikassa tarkastellaan eettisiä kysymyksiä ja keskitytään siihen, miten eettisesti ongelmallisissa tilanteissa toimitaan. Hoitotyön käytännössä soveltava etiikka on keino lisätä yksittäisten hoitajien moraalista kompetenssia. On kuitenkin todettu, että etiikan kursseissa on puutteita soveltavan etiikan opetusmenetelmissä ja sisällöissä. PROMOCON on Erasmus+ -rahoitteinen hanke, jonka tarkoituksena on kehittää sairaanhoitajien moraalista kompetenssia ja korjata näitä puutteita soveltavan etiikan koulutuksessa.

Tämän saavuttamiseksi teimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen eettisen opetuksen menetelmistä, joita käytämme MOOC-opetuksessamme. Näitä ovat muun muassa interaktiiviset esitykset, videot ja animaatiot, etiikan asiantuntijoiden haastattelut ja PowerPoint-esitykset. MOOCin sisältö kehitettiin moraalisesti kompetentin sairaanhoitajan ominaisuuksista, joita selvitettiin kirjallisuudesta ja haastattelemalla eurooppalaisia sairaanhoitajia ja potilaiden edustajia.

MOOC on esteetön ja se täyttää WCAG2-vaatimukset. Sitä on testattu sekä manuaalisesti että Chrome-lisäosan WAVE:n avulla. Kurssin osallistujat voivat käyttää tarvittaessa MOOCin esteettömyystyökalua, Edge- tai Chrome-ohjelman omia lisäosia tai mitä tahansa muuta haluamaansa saavutettavuustyökalua.

Syllabus

Module 1: Basic Ethical Knowledge

Tavoite:

Hoitotyön eettisten näkökohtien pohdinta perustuu useisiin peruskäsitteisiin. Eettisen terminologian ja etiikan luonteen tuntemus on edellytys hoitotyön eettisten kysymysten analysoinnille. Tässä moduulissa selvitämme eettisen pohdinnan kannalta tärkeitä peruskäsitteitä.

Oppimistavoitteet (OT):

Tämän moduulin hyväksytysti suoritettuaan osallistujalla:
OT1. on käsitys eettisestä terminologiasta ja eettisistä menetelmistä,
OT2.. on valmiuksia käyttää ihmisarvoa eettisenä kriteerinä ihmisen käyttäytymisen arvioinnissa,
OT3. on käsitys siitä, miten etiikka vaikuttaa hyvää hoitoa koskevaan ajatteluun.

Johdanto

    • Etiikka
    • Moraali
    • Deontologia
    • Eettiset ohjeet
  1. Etiikan lähestymistavat
    1. Deskriptiivinen etiikka
    2. Normatiivinen ethics
    3. Metaetiikka
  2. Ihmisen käyttäytymisen eettinen normi
  3. Arvot ja normit
  4. Omatunto
  5. Etiikan tehtävä
  6. Periaatteellisuus, hoitoetiikka, haavoittuvuus, huolenpito ja ihmisarvo
    1. Periaatteisiin perustuva autonomian lähestymistapa
    2. Periaatteiden ristiriidat
      • Carolinen tapaus
      • Carolinen tapauksen reflektointi
      • Periaatepohjaisen lähestymistavan ominaispiirteet
      • Moraalisen todellisuuden unohdetut, mutta olennaiset osatekijät
  7. Huolenpitoon perustuva suhteellinen lähestymistapa
    1. Uusi eettinen perusta
    2. Hoitoon suuntautuneen relationaalisen lähestymistavan soveltaminen Denisen tapaukseen
      • Eettisten ongelmien relationaalinen sulautuneisuus
      • Kliinis-eettinen päätöksenteko tulkinnallisena prosessina
      • Hoidon institutionaalinen ulottuvuus
    3. Arvokkuutta edistävä hoitotyö
  8. Yksilöllinen ja relationaalinen autonomia

Yhteenveto

Take Module 1
Module 2: Basic Ethical Skills

Tavoite:

Eettinen päätöksenteko hoitotyössä edellyttää eettisiä perustaitoja. Tämän moduulin tavoitteena on kuvata näitä taitoja Restin moraalisen kehittymisen neljän osatekijän mallin mukaisesti ja harjoitella eettistä päätöksentekoa.

Oppimistavoitteet (OT):

OT1. Edistää osallistujien ymmärrystä jokaisen hoitotyön toiminnon eettisestä näkökulmasta ja eettisen herkkyyden kehittämistä.
OT2. Edistää osallistujien eettistä tietoisuutta ja pohdintaa sekä vahvistaa kommunikaatiotaitoja, jotka kaikki ovat keskeisessä asemassa eettisen osaamisen ja hoitotyön käytännön toteuttamisessa.
OT3. Edistää osallistujien moraalisen päättelyn taitoja eettisten kysymysten analysoimiseksi jokapäiväisessä hoitotyössä.
OT4. Edistää osallistujien mahdollisuutta vahvistaa, keskustella ja harjoittaa moraalista motivaatiotaan ja moraalista tinkimättömyyttään eettisten periaatteiden ja arvojen noudattamiseksi ja priorisoimiseksi hoitotyön toteuttamisessa.
OT5. Edistää sellaisten taitojen kehittämistä, joiden avulla voidaan osoittaa moraalista rohkeutta ja kykyä puolustaa eettisiä periaatteita ja sitä, mitä pidetään oikeana, monimutkaisissa ammatillisissa ympäristöissä.
Johdanto
    • Johdatus Restin malliin moraalisten taitojen kehittämiseksi
    • Restin mallin komponentit
  1. Eettinen herkkyys
    1. Mitä on eettinen herkkyys
    2. Käsitteet ja määritelmät
    3. Eettisen herkkyyden esteet ja edistäjät
    4. Miten eettistä herkkyyttä voidaan kehittää
    5. Eettisen herkkyyden mittaaminen
    6. Eettisen herkkyyden taidot
  2. Eettinen tietoisuus, kommunikaatio- ja pohdintataidot
    1. Eettinen tietoisuus
    2. Kommunikointitaidot
    3. pohdintataidot
    4. Kommunikointi- ja pohdintataitojen kehittäminen
  3. Eettinen/moraalinen arvinointi- ja päättelykyky
    1. Teoreettinen näkökulma
    2. Moraalisen päättelyn harjoittelu
  4. Eettinen / moraalinen motivaatio
    1. Käsitteet ja määritelmät: Moraalinen motivaatio
    2. Moraalinen tinkimättömyys
    3. Moraalinen motivaatio hoitotyössä – käytännön esimerkkejä
    4. Moraalinen motivaatio ja ympäristö
  5. Eettinen / Moraalinen rohkeus
    1. Käsitteet ja määritelmät
    2. Moraalinen rohkeus hoitotyössä
    3. Moraalista rohkeutta estävät tekijät ja moraalinen ahdistus
    4. Moraalista rohkeutta edistävät tekijät

Yhteenveto

Take Module
Module 3: Basic Ethical Attitudes

Tavoite:

Asenteet ovat näkökulmia, jotka perustuvat yksilön omiin arvoihin. Myönteisten eettisten asenteiden vahvistaminen ja kielteisten asenteiden hallitseminen ovat keskeisiä tehtäviä moraalisen osaamisen vahvistamisessa. Tässä moduulissa analysoidaan hoitotyön kannalta tärkeimpiä eettisiä asenteita. 

Oppimistavoitteet:

Kun osallistuja on suorittanut tämän moduulin, hänen pitäisi pystyä: 
OT1. Erottamaan myönteiset ja kielteiset eettiset asenteet vaativissa työolosuhteissa, kuten hoitotyön toimintaympäristöissä.  
OT2. Tiedostamaan omat ennakkoluulonsa, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti omiin eettisiin asenteisiin. 
OT3. Edistämään ihmissuhdetaitojaan kehittämällä empaattisia, kunnioittavia ja vastuullisia asenteita. 
OT4. Ymmärtää ammatillisen täydennyskoulutuksen merkitys ammatillisen hoitotyön toteuttamisessa sekä pohtivan ja kriittisen asenteen kehittämisessä. 

Johdanto

  1. Eettiset asenteet
    1. Asenteiden määritelmät, arvot ja uskomukset
    2. Esimerkkejä arvoista ja vaikuttavista tekijöistä
    3. Ennakkoluulojen tunnistaminen ja vähentäminen
    4. Parhaat hoitokäytännöt ja myönteiset eettiset asenteet
  2. Itsetuntemus
    1. Itsetuntemuksen määritelmä
    2. Itsereflektion merkitys
    3. Itsetuntemuksen prosessit itsereflektion avulla
  3. Empaattiset ja myötätuntoiset asenteet
    1. Käsitteet ja määritelmät
    2. Empatiakyvyn häiriöt
    3. Empatia hoitotyössä
  4. Jatkuva ammatillinen kehittyminen
    1. Elinikäisen oppimisen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen välinen ero
    2. Eettinen, oikeudellinen, henkilökohtainen ja ammatillinen kehitys
    3. Pakollinen ja vapaaehtoinen ammatillinen kehitys
    4. Tapoja osallistua jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen

Yhteenveto

 

Take Module
Module 4: Methods and tools useful to develop ethical knowledge, skills and attitude

Tavoite:

Tämä moduuli tarjoaa perustietoa tärkeimmistä menetelmistä ja välineistä, joiden avulla voidaan kehittää ja tukea hoitotyön eettisiä tietoja, taitoja ja asenteita.

Oppimistavoitteet:

Osallistujat, jotka ovat suorittaneet tämän moduulin:
OT1. Tietävät, mitkä ovat ne menetelmät ja välineet, joilla kehitetään ja tuetaan hoitotyön eettisiä tietoja, taitoja ja asenteita yksilö- ja suhdetasolla.
OT2. Tietävät, mitkä ovat ne menetelmät ja välineet, joilla kehitetään ja tuetaan hoitotyön eettisiä tietoja, taitoja ja asenteita organisaatiotasolla.
OT3. Tietävät, mitkä ovat ne menetelmät ja välineet, jotka kehittävät ja tukevat hoitotyön eettisiä tietoja, taitoja ja asenteita yhteiskunnallisella tasolla.

Johdanto

  1. Yksilö- ja suhdetaso
    1. Kokemuksellinen oppiminen
    2. Moraalisen tapauksen pohdinta
  2. Organisaatiotaso
    1. Moraalisen ahdistuksen käsittely ja moraalinen joustavuus
    2. Eettinen johtaminen
    3. Eettinen kulttuuri/ilmasto
    4. Moniammatillinen yhteistyö
    5. Organisaation tukijärjestelmät
    6. Digitaalinen teknologia terveydenhuollossa
  3. Yhteiskunnallinen taso
    1. Hoitoon ja hoidon säännöstelyyn käytettävät resurssit
    2. Ikäsyrjintä

Yhteenveto

Take Module

Module 1

Basic Ethical Knowledge

  • Introduction

    Aloitetaan esittämällä tärkeä kysymys: Mitä on etiikka? Katso alla oleva video ja tutustu etiikan maailmaan.

    Ennen tämän moduulin sisältöön tutustumista tarkastellaan muutamia keskeisiä käsitteitä:

    Etiikka
    Etiikka on kriittistä ja järjestelmällistä pohdintaa ihmisen käyttäytymisestä (asenteista ja toiminnasta) ihmisarvon näkökulmasta.

    Moraali
    Moraali määritellään ryhmän tai yhteiskunnan hyväksyttyjen ja perinteitä noudattavien normien kokonaisuudeksi. Moraali on sitä, mitä ”yksi” tekee. Kun etiikka edellyttää kriittistä pohdintaa ja perustelua, moraali viittaa todelliseen elettyyn käyttäytymiseen.

    Deontologia
    Yleiskatsaus terveydenhuollon ammattilaisten vastuisiin ja velvollisuuksiin, sellaisina kuin ne on kuvattu eettisissä ohjeissa.

    Miksi etiikka on tärkeää hoitotyössä ja miksi eettiset ohjeet ovat tarpeen? Katso alla oleva video ja ota selvää!

    ICN:n sairaanhoitajien eettiset ohjeet

    Aika tutustua tarkemmin sairaanhoitajien eettisiin ohjeisiin, jotta saadaan käsitys siitä, mitä ohjeet sisältävät. Käy Kansainvälisen Sairaanhoitajliiton (ICN) verkkosivustolla, josta löydät lisätietoa aiheesta ICN:n Sairaanhoitajien eettiset ohjeet.

    Klikkaa tästä ladataksesi ICN:n sairaanhoitajien eettiset ohjeet.

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 1: Ethical approaches

    Ennen kuin siirrymme etiikan sisällölliseen kuvaukseen, tarkastelemme lyhyesti eri tapoja, joilla eettisiä ongelmia voidaan lähestyä. Teemme eron normatiivisen, deskriptiivisen eli kuvailevan ja metaeettisen lähestymistapojen välillä.

    image

    Descriptive ethics

    Kuvaileva etiikka kertoo tietyn ryhmän tai yhteisön arvoista ja normeista. Siinä rajoitutaan ilmiöihin sellaisina kuin ne todellisuudessa esiintyvät. Kuvaamisen lisäksi ilmiöitä pyritään myös selittämään. Kuvaileva etiikka voi esimerkiksi kuvata niitä arvoja ja normeja, joita hoitotyön koulutuksessa ja käytännössä puolustetaan kuvaamaan eettisesti kompetenttia sairaanhoitajaa. Empiirinen etiikka on hyvä esimerkki kuvailevasta etiikasta. Empiirisessä etiikassa pyritään kuvaamaan ja selittämään eettisesti arkaluonteisia käytäntöjä empiirisin menetelmin. Millaisia ovat esimerkiksi sairaanhoitajien asenteet eutanasiaa kohtaan ja mitkä tekijät vaikuttavat näihin asenteisiin?

    Normative ethics

    Normatiivisessa etiikassa pohditaan, mitä on eettisesti vastuullinen toiminta. Eettisiä kriteerejä etsitään ihmisen toiminnan arvioimiseksi. Nämä kriteerit antavat tietynlaisen kuvan eettisestä hyvästä. Ne perustuvat eettisten periaatteiden johdonmukaiseen kokonaisuuteen. Tälle lähestymistavalle on siis ominaista pikemminkin rationaalinen (argumentatiivinen) kuin kuvaileva ajattelutapa. Normatiivinen etiikka on mielestämme etiikan sydän. Se on se kehys, jossa eettiset ohjeet muotoillaan ja perustellaan. Normatiivinen etiikka luokitellaan kolmeen teoriaan: deontologiaan, seuraamusetiikkaan ja hyve-etiikkaan. Jos haluat oppia lisää normatiivisesta etiikasta, katso seuraava oikealla oleva video.

    image

    Metaetiikka

    Metaetiikka voidaan määritellä systemaattiseksi pohdinnaksi etiikan toiminnasta tieteenä, sen käsitteistä ja menetelmistä. Kyse on lähinnä eettisten perusperiaatteiden ja argumentointimenetelmän kriittisestä arvioinnista, joka perustuu seuraavanlaisiin kysymyksiin: mitä arvot ja normit ovat, voidaanko niiden oikeellisuus ja/tai yleispätevyys osoittaa, ovatko ne luonteeltaan henkilökohtaisia vai yleisiä, mikä on eettisten periaatteiden, normien, arvojen ja hyveiden välinen suhde, miten moraalinen arvostelu tehdään ja mitkä ehdot sen on täytettävä?

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 2: Ethical standard of human behavior

    image

    Normatiivisessa etiikassa pohditaan ihmisen toiminnan eettistä laatua. Tämä pohdinta liittyy tiettyyn kuvaan ihmisyydestä. Tapa, jolla ihmisiä tulkitaan, on eettisen arvioinnin perimmäinen lähtökohta. Ihmiskäsityksen yhteydessä valitaan tietty kriteeri, jonka perusteella ihmisen toimintaa analysoidaan ja arvioidaan. Tämä kriteeri toimii eräänlaisena eettisenä vertailukohtana, jota vasten tekoja mitataan. Etiikan kehityksessä tämän standardin tarkan sisällön määrittäminen on välttämätön elementti. Loppujen lopuksi tämä tuo etiikkaan tietyn yleisesti sovellettavan välineen.

    • Kuvaamme eettistä kriteeriä käsitteellä ihmisarvo. Tällä emme tarkoita konkreettista todellisuutta vaan pysyvää tehtävää. Kyse on jatkuvasta pyrkimyksestä kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Kriteeri, jonka perusteella määritetään, onko toimintamme eettisesti vastuullista, on se, missä määrin etsimme konkreettisissa tilanteissa inhimillisintä ratkaisua. Kysymys, joka epäilemättä askarruttaa meitä nyt, on se, mitä tarkalleen ottaen tarkoitamme ihmisarvolla. Siihen ei ole yksinkertaisesti mahdollista muotoilla yksiselitteistä vastausta. Klikkaa välilehteä ”Jefin ja Hildan tapaus” nähdäksesi esimerkin ikääntyneiden hoidosta.
    • image Psykogeriatrisessa keskuksessa Jef ja Hilda, kaksi dementiaa sairastavaa ikääntynyttä ihmistä, asuvat samassa ryhmässä. Jef on leskimies ja hänellä on kaksi lasta, jotka käyvät harvoin tapaamassa Jefiä. Hilda taas ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta on elänyt hyvin aktiivista elämää sosiaalihoitajana. Jef ja Hilda keskustelevat säännöllisesti keskenään päivän aikana. Tämä johtaa yleensä toistensa kosketteluun ja hyväilyyn. Heidän hellyydenosoituksensa hämmentävät muita asukkaita ja aiheuttavat levottomuutta osastolla. Yhä useammat asukkaat alkavat kosketella ja halata toisiaan. Jotkut hoitajat kokevat tämän käytöksen ärsyttävänä ja keskustelevat ongelmasta johdon kanssa. Johto päättää sijoittaa Jefin ja Hildan eri asumisryhmiin. Nyt kun Jef ja Hilda eivät enää tapaa asumisryhmässä, he käyvät toistensa luona toimintaterapian aikana. Terapeutti Marc on huomannut, että Jef on viime aikoina ottanut säännöllisesti yhteyttä Hildaan. Hänen mielestään tämä on hienoa. Johto kuitenkin kertoo hänelle, että Jef ja Hilda eivät saa enää pitää yhteyttä, koska heidän halailukäyttäytymisensä ei vastaa johdon näkemystä asiallisista ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta. (Ebskamp ja Kroon, 1994 innoittamana.)

    • image

      • Pitäisikö Marcin yksinkertaisesti toimia johdon päätöksen mukaisesti? Hän uskoo, että dementoituneilla ikääntyneillä ihmisillä on aivan yhtä suuri oikeus fyysiseen hellyyteen kuin muillakin.
      • Onko tämä päätös Jefin ja Hildan etujen mukainen?
      • Mitä ihmisarvo tarkoittaa ikääntyneiden ihmisten seksuaalisuuden näkökulmasta?
      • Onko inhimillistä kieltää ja tukahduttaa hellyyden ja rakkauden ilmaisut ikääntyneiden ihmisten keskuudessa?
      • Onko erillisen halailualueen perustaminen hyväksyttävä vaihtoehto?
    • image

      Konkreettisissa tilanteissa ei ole helppoa tehdä valintoja, jotka tähtäävät kohti kaikille yhteistä ihmisarvon käsitettä. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että meillä on tietty näkemys ihmisarvon peruspiirteistä. Ihmistieteet auttavat meitä kuvaamaan muun muassa ihmisenä olemisen ja inhimillisen hyvinvoinnin fyysisiä, psykologisia, relationaalisia, sosiaalisia ja filosofisia osatekijöitä. Esimerkiksi psyko-geriatrian ansiosta saamme yhä paremman käsityksen siitä, miten tärkeitä affektiiviset suhteet ja seksuaalisuuden kokeminen ovat dementoituneiden ikääntyneiden ihmisten elämässä. Nämä oivallukset siirretään vähitellen hoitoprosessien suunnitteluun (mukaan lukien arkkitehtuuri, hengellinen ohjaus, rentoutus). Siksi on tärkeää, että etiikka pysyy avoimena eri tieteiden uusille oivalluksille. Meidän on jatkuvasti etsittävä sitä, mikä nykyisten mahdollisuuksiemme puitteissa parantaa ihmiselämän laatua. Siksi ihmisarvon käsitettä voidaan aina korostaa uudella tavalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on oltava eettisesti täysin luovia kaikissa tilanteissa.

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 3: Values and Norms

    Opimme arvojen ja normien roolista etiikassa. Mutta mikä on omantunnon rooli eettisen hoidon toteuttamisessa? Katso seuraava video ja ota selvää!

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 4: Conscience

    Opimme arvojen ja normien roolista etiikassa. Mutta mikä on omantunnon rooli eettisen hoidon toteuttamisessa? Katso seuraava video ja ota selvää!

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 5: The task of ethics

    image

    Eetikko ei yleensä määrittele muille, mitä tai miten päätöksiä pitäisi tehdä. Oletamme, että jokainen ihminen ”harjoittaa etiikkaa”, sikäli kuin hän pohtii, ovatko tietyt näkemykset ja todellisuudet hyviä vai pahoja. Jokaisella ihmisellä on eräänlainen intuitiivinen eettinen tunne, joka tekee hänet vastaanottavaiseksi todellisuudelle ja saa hänet kokemaan sen hyvänä tai pahana. Esimerkkinä tästä on ihmisten spontaanit reaktiot lääketieteellisen teknologian vaikutuksiin. Reaktio voi olla myönteinen (teknologia edistyksenä, vihamielisen luonnon alistamisena, luovuuden ilmaisuna, ihmiskunnan palveluksena) tai neutraali (teknologia arvovapaana, objektiivisena) tai jopa kielteinen (teknologia keinotekoisena, uhkaavana, vieraannuttavana). Tätä spontaania eettistä reagointia on selvennettävä ja tutkittava tarkemmin, kun halutaan kehittää aitoa eettistä pohdintaa.

    Eettinen pohdinta ei tee intuitiivisesta eettisestä aistimisesta tarpeetonta. Eetikon, joka haluaa olla aito ja uskottava, on lähdettävä liikkeelle vastuunsa kantavien ihmisten eletyistä kokemuksista. Eetikko voi toimia yksilön puolesta suggestiivisesti ja esittää tärkeitä kriteerejä, jotka hänen on otettava huomioon omantunnon tuomiossaan. Eetikko ei kuitenkaan voi korvata yksilön omantunnon tuomioita. Etiikan asiantuntijan tehtävänä on analysoida kriittisesti ihmisten intuitiivista eettistä tuntemusta ja selventää taustalla olevia näkemyksiä, tunteita ja oletuksia sivuuttamatta kuitenkaan asianosaisten vastuuta. Tällä tavoin hän tuo eettiseen analyysiin laajempaa tukea. Keskeistä on poistaa henkilökohtaiset esteet, jotka usein peittävät eettisiä ongelmia, sitten paikantaa rationaalisesti kyseessä olevat arvot ja normit ja lopuksi asettaa ne loogiseen yhteyteen, jotta voidaan ehdottaa eettisiä päätösvaihtoehtoja. Tällä tavoin etiikkaa voidaan muotoilla järjestelmälliseksi oppaaksi valintojen tekemiseen. Tällöin etiikalla on enemmän valaiseva ja rakentava tehtävä ja vähemmän normatiivinen ja syyttävä sävy.

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 6: Principlism, care ethics, vulnerability, care, and dignity

    Lääketieteellisen etiikan merkitys on kasvanut viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Lähes kaikki lääketieteellisen toiminnan alat – ihmiselämän alusta elämän loppuun – ovat vähitellen päätyneet eettisen pohdinnan kohteeksi. Lääketieteellis-eettisiä keskusteluja käytiin aluksi yksityisesti, lähinnä lääkäreiden ja eetikoiden kesken, mutta vuosien mittaan ne ovat yhä enemmän avautuneet ja kehittyneet yhteiskunnallisiksi keskusteluiksi, joihin poliitikot ja jopa koko väestö osallistuvat suoraan tai epäsuorasti. Seuraavaksi esittelemme eettisen teorian, jolle lääketieteellinen etiikka on tämän menestyksensä velkaa, ja sitten pohdimme tämän menestyksen varjopuolia. Esittelemme hoitoeettisen kehyksen ja selitämme yksilöllisen ja relationaalisen autonomian eron.

    Periaatteisiin perustuva autonomian lähestymistapa

    Lääketieteen etiikan menestys ja yhteiskunnallinen vaikutus kulkevat käsi kädessä useiden eettisten mallien kanssa, jotka ovat tehneet etiikasta hallittavissa olevan ja helposti lähestyttävän pohdintatehtävän. Eettinen menetelmä, jota myös muut kuin eetikot, kuten lääkärit ja sairaanhoitajat, voivat käyttää hyödyllisenä ohjeena. Suosituin eettinen malli, joka on kiistatta vaikuttanut lääketieteen etiikan kasvuun ja kukoistukseen, on niin sanottu periaatteellinen lähestymistapa. Tämä malli ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1979 amerikkalaisten filosofien Tom Beauchampin ja James Childressin uraauurtavan kirjan ”Principles of Biomedical Ethics” ansiosta (Beauchamp & Childress, 2020).

    Jos haluat lisätietoja kirjan bioeettisistä perusperiaatteista, katso video.

    Periaatteiden välinen ristiriita

    Periaatteellisessa lähestymistavassa jokainen eettinen ongelma, joka ilmenee kliinisessä toiminnassa, ymmärretään oikeuksien ja velvollisuuksien ristiriitana. Nämä oikeudet ja velvollisuudet voidaan ilmaista teoreettisella tasolla käyttämällä neljää ristiriitaista periaatetta: autonomian kunnioittamisen periaatetta, pahantekemisen välttämisen periaatetta, hyväntekemisen periaatetta ja oikeudenmukaisuuden periaatetta. Esimerkiksi eutanasian voi ymmärtää ristiriitana yhtäältä potilaan autonomian kunnioittamisen modernin periaatteen ja toisaalta antiikin Hippokrateen periaatteen ”ei saa vahingoittaa” (pahan välttäminen) välillä. Tai potilaan autonominen tahto kuolla on ristiriidassa lääkärin velvollisuuden kanssa olla aiheuttamatta vahinkoa ja siten olla toteuttamatta eutanasiaa. Seuraavassa tapauksessa näemme selvästi nämä ristiriitaiset periaatteet.

    • image Caroline on 43-vuotias belgialaisnainen, joka saapui yliopistollisen sairaalan psykiatrian vastaanotolle. Psykiatri tapasi hänet nyt kolmannen kerran eutanasiapyyntönsä yhteydessä. Caroline eli hyvin aktiivista elämää. Hän oli rakennusinsinöörinä yksi telelääketieteen tärkeän kehityksen perustajista. Muutaman vuoden ajan hän oli vetäytynyt ammatillisesta toiminnasta ja syventynyt joihinkin paranormaaleihin tieteisiin (reiki, mindfulness jne.). Hän on käynyt lukuisia koulutuskursseja eri maissa ja kirjoittanut myös useita kirjoja. Hänellä oli 14-vuotias poika, jonka hän kasvatti yksin miehensä kuoltua seitsemän vuotta sitten. Hänellä oli neljän vuoden ajan ollut uusi kumppani, joka jatkaisi pojan hoitamista, kun hän ei enää olisi paikalla. Carolinen eutanasiapyyntö ei perustu kuolemaan johtavaan fyysiseen kärsimykseen vaan sietämättömään psyykkiseen kärsimykseen. Hän sanoo, että on aivan lopussa ja kertoo, kuinka hänellä on ollut ihana elämä ja hän on saavuttanut kaiken, mitä hän on halunnut saavuttaa. Hän on kärsinyt masennuksesta jo muutaman vuoden ajan, välillä syvistä masennusjaksoista, ja hän on yrittänyt itsemurhaa. Hän ilmaisee eutanasiapyyntönsä rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Psykiatrin on melko vaikea tuntea empatiaa Carolinen kärsimyksiä kohtaan, sillä Caroline näyttäytyy hänelle voimakkaana naisena. Caroline on kuitenkin toistanut eutanasiatoivettaan jo useita kuukausia, ja hän perustelee toiveensa selkeästi ja rationaalisesti: hän on tyytyväinen elettyyn elämäänsä, hän on saanut kaiken mahdollisen, mutta nyt se on mennyttä, eikä ole enää mitään, minkä vuoksi elää. Psykiatri päättää toteuttaa eutanasian ottaen huomioon kaikki Belgian eutanasiaa koskevaan lainsäädäntöön sisältyvät asianmukaiset hoitotoimenpiteet.

      • Katso video, jotta ymmärrät, miten periaatteellista lähestymistapaa sovelletaan Carolinen tapaukseen:

      Tämä yksinkertaistettu näkemys periaatteellisesta lähestymistavasta johtaa siihen, että monet terveydenhuollon käytäntöjen keskeiset osatekijät jäävät huomiotta. Esimerkiksi inhimilliset asenteet, kuten huolenpito ja empatia. Entä hoitoprosessin laatu ja tapa, jolla kaikki ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tässä prosessissa? Pysähdytään tähän ja pohditaan joitakin moraalisen todellisuuden olennaisia näkökulmia, jotka jäävät huomiotta periaatteiden mukaisessa lähestymistavassa. Katso video:

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 7: Care-oriented relational aproach

    • Terveydenhuollon etiikan soveltamisala on laajentunut merkittävästi viime vuosina. Kun lääketieteen etiikan alkuvuosina vain puhtaasti lääketieteellinen ala herätti eettistä kiinnostusta, nyt koko terveydenhuoltoalasta on tullut eettisen pohdinnan kohde. Eettistä huomiota ei ole kiinnitetty ainoastaan lääkäreiden yksinomaiseen työkenttään, vaan myös esimerkiksi hoitotyöhön, pitkäaikaishoitoon ja terveydenhuollon politiikkaan sekä terveydenhuollon organisaatioissa että yhteiskunnan tasolla. Tämä alan laajentuminen on johtanut siihen, että terveydenhuollon eettisestä pohdinnasta käytetään yhä useammin nimitystä 'terveydenhuollon etiikka' 'lääketieteellisen etiikan' sijasta.

      Näkemysten laajentuminen on myös paljastanut joitakin etiikan periaatteisiin perustuvan lähestymistavan rajoituksia, eikä vähiten sitä, että yksilön autonomian kunnioittamisen periaatteen suuri korostaminen on ongelmallista.

      Toimintakykyisten potilaiden autonomisia tahdonilmaisuja voidaan yleensä kunnioittaa, koska nämä potilaat voivat itse osallistua eettiseen päätöksentekoprosessiin. Tämän vuoksi käytetään yleensä periaatteellista lähestymistapaa ratkaisemaan eettisiä ongelmia, joissa on mukana toimintakykyisiä henkilöitä. Tällaisia ongelmia ilmenee esimerkiksi genetiikan, lisääntymislääketieteen, elinten luovutusten sekä eutanasian alalla. Pitkäaikaishoitoa, ikääntyneiden hoitoa ja mielenterveyspotilaiden hoitoa koskeva lisääntynyt eettinen kiinnostus tuo kuitenkin yhä useammin toimintakyvyttömän potilaan näkökulman eettisiin keskusteluihin. Juuri näillä aloilla autonomiaan perustuva periaatteellinen lähestymistapa kamppailee tarjotakseen valmiita ratkaisuja. Miten nimittäin voidaan kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta, jos hän ei ole enää toimintakykyinen tai ei ehkä ole koskaan ollutkaan.

      Hoitoon suuntautuneen relationaalisen lähestymistavan mukaan hoitotyön eettisen pohdinnan ei pitäisi lähteä liikkeelle autonomisen ja rationaalisen toimijan ihanteesta vaan siitä relationaalisesta kontekstista, jossa hoitotyötä toteutetaan. Hoitotyötä toteuttaessaan hoitajat astuvat henkilöinä suhteeseen haavoittuvan ja hoitoa tarvitsevan kanssaihmisen kanssa. Alusta alkaen ei kuitenkaan ole selvää, mitä vastausta voidaan pitää riittävämpänä ja asianmukaisempana vastauksena tietyn henkilön hoitotarpeisiin. Oikean vastauksen löytäminen ei ole yleisten tai abstraktien periaatteiden välillä tasapainottelun tai loogisen päättelyn tulos. Siihen päästään hoitosuhteessa tapahtuvan yhteisen dialogisen kommunikointi-, tulkinta- ja ymmärtämisprosessin kautta.

      Hoitoon suuntautuneessa suhteellisessa lähestymistavassa hoito on keskeinen käsite. Jos haluat tietää lisää hoidon käsitteestä ja sen yhteydestä etiikkaan, katso professori Joan Tronton haastattelu, jossa hän keskustelee siitä, mitä hoito on ja miten se liittyy elämäämme kaikilla osa-alueilla.

    • Katso Denisen tapaus ja sen jälkeen kolme seuraavaa videota, miten hoitoon suuntautunutta suhteellista lähestymistapaa sovelletaan.
      1. Eettisten ongelmien relationaalinen kytkeytyneisyys
      2. Kliinis-eettinen päätöksenteko tulkinnallisena prosessina
      3. Hoidon institutionaalinen ulottuvuus

    • Olemme nähneet, miten hoitoajattelua sovelletaan kliinis-eettiseen päätöksentekoon. Tutustutaan nyt tarkemmin siihen eettiseen viitekehykseen, joka ohjaa hoitoon suuntautunutta lähestymistapaa. Lue artikkeli kohdasta ”Suositeltavaa luettavaa” välilehdeltä ja opi lisää ihmisarvoa edistävän hoitotyön perusteista ja keskeisistä käsitteistä, joiden tulisi ohjata eettistä lähestymistapaa hoitotyössä. Näissä käsitteissä hahmotellaan hoitotyön eettinen ydin.

      Arvokkuutta edistävän hoidon lähestymistavassa on tärkeää kuunnella kaikkien asianosaisten elettyjä kokemuksia. Seuraavalla videolla kuulet hoitajien ja hoidettavien puhuvan valinnanvapaudesta ja hallinnasta.

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Lesson 8: Individual and relational autonomy

    Autonomian kunnioittamisella on tärkeä rooli terveydenhuollon eettisissä keskusteluissa. Hoitoeettisessä lähestymistavassa vallitseva kuva itsestään täysin riippumattomasta, autonomisesta ihmisestä on kuitenkin haastettu ajatuksella relationaalisesta autonomiasta, joka perustuu ihmisten keskinäiseen yhteyteen. Seuraavassa videossa Carlos Gómez-Vírseda Martínez selittää relationaalisen autonomian käsitettä suhteessa yksilön autonomiaan.

    Carlos Gómez-Vírseda (Madrid, 1985) on lääkäri, jolla on kliinistä kokemusta N'Djamenan (Tšad) Hyvän Samarialaisen sairaalan sisätautiosaston johtajana (2013-2015). Hän on myös jesuiittapappi, joka on opiskellut filosofiaa Salamancan Pontifical yliopistossa (2008-2010) ja teologiaa Comillasin Pontifical yliopistossa (2015-2018). Hän suoritti teologian ja uskontotieteen maisterin tutkinnon KU Leuvenissa (2018-2020). Hän osallistui Clinique Saint-Jean -sairaalan (Bryssel) sielunhoitopalveluun, erityisesti palliatiivisen hoidon ja onkologian palveluissa.

    Eetikkona hän keskittyy tutkimuksessaan relationaalisen autonomian käsitteeseen elämän loppuvaiheen hoidon etiikassa. Lääkärinä hän toteuttaa erilaisia hankkeita, jotka koskevat yhteisön terveyttä ja terveyden sosiaalisia taustatekijöitä alhaisen tulotason maissa. Hän on parhaillaan käynnistämässä väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee eutanasiaa ja avustettua itsemurhaa.

      1. Gómez-Vírseda, C., de Maeseneer, Y., & Gastmans, C. (2019). Relational autonomy: what does it mean and how is it used in end-of-life care? A systematic review of argument-based ethics literature. BMC Medical Ethics, 20(1). (open access)
        https://doi.org/10.1186/s12910-019-0417-3

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

  • Synopsis

    Tässä moduulissa tutustuimme hoitotyön eettisiin näkökulmiin ja eettisen pohdinnan kannalta tärkeisiin peruskäsitteisiin. Saimme käsityksen eettisestä terminologiasta ja eettisistä menetelmistä, jotka ovat edellytyksenä hoitotyön eettisten kysymysten perusteelliselle analyysille. Opimme myös käyttämään ”ihmisarvoa” eettisenä kriteerinä ihmisen käyttäytymisen eettisessä arvioinnissa ja tarkastelimme etiikan osuutta hyvän hoidon pohdinnassa.

    Siirry seuraavaan oppituntiin moduulissa 1

Module 2

Basic Ethical Skills

  • Introduction

    Eettinen päätöksenteko hoitotyössä edellyttää eettisiä perustaitoja. Moduulin 2 tavoitteena on esitellä nämä taidot Restin moraalisen kehittymisen neljän osatekijän mallin mukaisesti ja harjoitella eettistä päätöksentekoa. Moduuli koostuu neljästä oppitunnista, jotka vastaavat Restin mallin neljää komponenttia.
    Ennen oppitunneille osallistumista, katso johdanto.

    Johdanto

    • Moraalinen herkkyys
    • Moraalinen arviointi/perustelu
    • Moraalinen motivaatio
    • Moraalinen toiminta/rohkeus

    Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 2

  • Lesson 1: Moral / Ethical Sensitivity

    Sisältö

    • Teoreettinen tausta, mallit ja määritelmät
    • Eettisten taitojen kehittäminen
    • Estävät ja edistävät tekijät
    • Eettisen herkkyyden käsite ja mittaaminen
    • Näyttö eettisestä herkkyydestä hoitotyössä

    Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 2

  • Lesson 2: Ethical Awareness, Reflective and Communication Skills

  • Lesson 3: Moral Judgement / Reasoning Skills

    • Määritelmä ja merkitys

      Sisältö

      • Teoreettinen näkökulma
      • Miten harjoitella moraalista päättelyä ammatillinen kehitys

        1. Goethals, S., Gastmans, C., & de Casterlé, B. D. (2010). Nurses’ ethical reasoning and behaviour: A literature review. International Journal of Nursing Studies, 47(5), 635–650. (subscription required)
          https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2009.12.010
        2. Wiisak, J., Suhonen, R., & Leino‐Kilpi, H. (2022). Reasoning for whistleblowing in health care. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 37(2). (open access)
          https://doi.org/10.1111/scs.13109
      Siirry seuraavalle oppitunnille moduulissa 2

    • Suzyn tapaus

      Siirry seuraavalle oppitunnille moduulissa 2

    • Harjoittele

      Työskentelet sairaanhoitajana leikkausosastolla. Olet yövuorossa kaksin kollegasi kanssa. Kollegasi käyttäytyminen muuttuu yövuoron aikana. Lisäksi monet potilaat soittavat potilaskelloja ja valittavat kovaa kipua leikkauksen jälkeen. Alat epäillä, että kollegasi on ottanut potilailta vahvoja kipulääkkeitä ja antanut heille niiden sijaan vitamiineja lumelääkkeinä.

      Mitä tekisit tilanteessa ja miksi? Etene kysymysten mukaan päättelyssäsi

      Siirry seuraavalle oppitunnille moduulissa 2

  • Lesson 4: Moral Motivation

    Sisältö

    • Käsitteet ja määritelmät: moraalinen motivaatio
    • Moraalinen tinkimättömyys
    • Moraalinen motivaatio hoitotyössä - käytännön esimerkkejä
    • Moraalinen motivaatio ja ympäristö

      1. Bebeau, M. J. (2002). The Defining Issues Test and the Four Component Model: Contributions to professional education. Journal of Moral Education, 31(3), 271–295. (open access)
        https://doi.org/10.1080/0305724022000008115
      2. Morton, K. R., Worthley, J. S., Testerman, J. K., & Mahoney, M. L. (2006). Defining features of moral sensitivity and moral motivation: pathways to moral reasoning in medical students1. Journal of Moral Education, 35(3), 387–406. (open access)
        https://doi.org/10.1080/03057240600874653
      3. Rest, J. R. (1982). A Psychologist Looks at the Teaching of Ethics. The Hastings Center Report, 12(1), 29. (open access)
        https://doi.org/10.2307/3560621
      4. Grace, P. J., Peter, E., Lachman, V. D., Johnson, N. L., Kenny, D. J., & Wocial, L. D. (2023). Professional responsibility, nurses, and conscientious objection: A framework for ethical evaluation. Nursing Ethics, (open access)
        https://doi.org/10.1177/09697330231180749
      5. Heinrichs, K., Oser, F., & Lovat, T. (2013). Handbook of Moral Motivation. Sense Publisher. (open access)
        https://doi.org/10.1007/978-94-6209-275-4
      6. Milliken, A., Ludlow, L., DeSanto-Madeya, S., & Grace, P. (2018). The development and psychometric validation of the Ethical Awareness Scale. Journal of Advanced Nursing, 74(8), 2005–2016.(subscription required)
        https://doi.org/10.1111/jan.13688
      7. Robichaux, C., Grace, P., Bartlett, J., Stokes, F., Saulo Lewis, M., & Turner, M. (2022). Ethics Education for Nurses: Foundations for an Integrated Curriculum. Journal of Nursing Education, 61(3), 123–130. (open access)
        https://doi.org/10.3928/01484834-20220109-02
    Siirry seuraavalle oppitunnille moduulissa 2

  • Lesson 5: Moral Courage / Character

  • Synopsis

    Tässä moduulissa tutustuimme Restin moraalin kehittymisen neljän osatekijän malliin ja analysoimme sen pohjalta neljää eettistä perustaitoa. Moraalisella herkkyydellä tarkoitetaan kykyä tunnistaa eettisen ongelman tai eettisen ulottuvuuden olemassaolo tilanteessa, ja se sisältää eettisen tietoisuuden, reflektointi- ja kommunikointitaidot. Moraalisessa harkinnassa on kyse päättelytaidoista, jota tarkastelimme hoitotyön ammatillisissa ympäristöissä. Moraalinen motivaatio on prosessi, joka käynnistää, ohjaa ja ylläpitää tavoitteellista käyttäytymistä, ja se täydentää moraalisen harkinnan prosesseja. Lopuksi moraalisella rohkeudella tarkoitetaan sisäistä voimaa, jota henkilöllä on toimiessaan eettisissä ristiriitatilanteissa eettisten periaatteiden ja omien arvojen ja uskomusten mukaisesti, vaikka sillä olisi kielteisiä seurauksia toimijalle; moraalinen rohkeus on välttämätöntä monilla hoitotyön osa-alueilla.

    Siirry seuraavalle oppitunnille moduulissa 2

Module 3

Basic Ethical Attitudes

Module 4

Methods and tools useful to develop ethical knowledge, skills and attitude

  • Introduction

    Edellisissä moduuleissa on esitelty ja käsitelty eettisiä perustietoja, -taitoja ja -asenteita. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, miten ne voivat tukea sairaanhoitajia päivittäisessä käytännössä ja heidän eettisessä kehittymisessään.
    Ennen oppitunneille osallistumista, katso johdanto.

    Johdanto

    • Yksilöllinen ja relationaalinen taso
    • Organisaatiotaso
    • Yhteiskunnan taso

    Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 4

  • Lesson 1: Individual and relational level

    • Kokemuksellinen oppiminen

      Aloitetaan katsomalla kaksi alla olevaa videota, joissa esitellään kokemuksellinen oppiminen, kokemuksellinen teoria ja kokemuksellisen oppimisen sykli.

      Nyt voit jatkaa tätä johdantoa, jossa käsitellään opiskelijoiden kokemuksellista oppimista. Seuraavaksi voit syventyä aiheeseen katsomalla tohtori Linus Vanlaeren haastattelun.

      Contents

      • Kokemuksellisen oppimisen määrittely
      • Kokemuksellisen oppimisen menetelmät
      Asiantuntijahaastattelu: professori Linus Vanlaere

        1. Fowler, J. (2008). Experiential learning and its facilitation. Nurse Education Today, 28(4), 427–433. (subscription required)
          https://doi.org/10.1016/j.nedt.2007.07.007
        2. Grace, S., Innes, E., Patton, N., & Stockhausen, L. (2017). Ethical experiential learning in medical, nursing and allied health education: A narrative review. Nurse Education Today, 51, 23–33. (subscription required)
          https://doi.org/10.1016/j.nedt.2016.12.024
        3. Grace, S., Stockhausen, L., Patton, N., & Innes, E. (2019). Experiential learning in nursing and allied health education: Do we need a national framework to guide ethical practice? Nurse Education in Practice, 34, 56–62. (subscription required)
          https://doi.org/10.1016/j.nedt.2016.12.024
        4. Vanlaere, L., Coucke, T., & Gastmans, C. (2010). Experiential learning of empathy in a care-ethics lab. Nursing Ethics, 17(3), 325–336. (subscription required)
          https://doi.org/10.1016/j.nepr.2018.11.003
        5. Vanlaere, L., Timmermann, M., Stevens, M., & Gastmans, C. (2011). An explorative study of experiences of healthcare providers posing as simulated care receivers in a “care-ethical” lab. Nursing Ethics, 19(1), 68–79. (subscription required)
          https://doi.org/10.1177/0969733011412103
      ;">Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 4

    • Moraalisen tapauksen harkinta

      Katso ensin seuraava video
      Asiantuntijahaastattelu: professori Bert Molewijk

        1. Inguaggiato, G., Metselaar, S., Molewijk, B., & Widdershoven, G. (2019). How Moral Case Deliberation Supports Good Clinical Decision Making. AMA Journal of Ethics, 21(10), E913-919. (open access)
          https://doi.org/10.1001/amajethics.2019.913
        1. de Snoo-Trimp, J. C., Molewijk, B., & de Vet, H. C. W. (2018). Defining and categorizing outcomes of Moral Case Deliberation (MCD): concept mapping with experienced MCD participants. BMC Medical Ethics, 19(1). (open access)
          https://doi.org/10.1186/s12910-018-0325-y
        2. Haan, M. M., van Gurp, J. L. P., Naber, S. M., & Groenewoud, A. S. (2018). Impact of moral case deliberation in healthcare settings: a literature review. BMC Medical Ethics, 19(1). (open access)
          https://doi.org/10.1177/0969733015615172
        3. Metselaar, S., & Molewijk, B. (2023). Fostering moral resilience through moral case deliberation. Nursing Ethics, 30(5), 730–745. (subscription required)
          https://doi.org/10.1177/09697330231183085
        4. Stolper, M., Molewijk, B., & Widdershoven, G. (2016). Bioethics education in clinical settings: theory and practice of the dilemma method of moral case deliberation. BMC Medical Ethics, 17(1). (open access)
          https://doi.org/10.1186/s12910-016-0125-1
        5. Tan, D. Y. B., Meulen, B. C. ter, Molewijk, A., & Widdershoven, G. (2018). Moral case deliberation. Practical Neurology, 18(3), 181–186. (subscription required)
          https://doi.org/10.1136/practneurol-2017-001740
      Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 4

  • Lesson 2: Organizational level

  • Lesson 3: Societal Level

  • Synopsis

    Tässä moduulissa meille esiteltiin etiikan aiheita, jotka ovat tärkeitä sairaanhoitajien eettisen kehityksen kannalta. Opimme myös, miten ne voivat tukea sairaanhoitajia heidän päivittäisessä toiminnassaan.

    Siirry seuraavaalle oppitunnille moduulissa 4